Koulutukseltani diplomi-insinööri, olen asunut Tampereella vuodesta 2005 lähtien. Tavoittelen taloudellista riippumattomuutta, jotta voin paremmin vaikuttaa maailmaan.
Teesini on, että yksilö ei voi puolustaa etujaan politiikassa päivittäin, mutta on niiden maksajana. Yhteiskunnan tulisikin olla kuin taloyhtiö, joka hoitaa vain talon yhteiset asiat, mutta ei naapuritalon, eikä yksittäisen asukkaan asioita.
Kiinnostuin politiikasta tavanomaisista syistä: asumisen ja autoilun hinta, nuorisotyöttömyys, mediamaksu, valtion monopolien myynnit (Digita, Caruna); mutta myös kehitysapu, maahanmuutto yms. syiden vuoksi. Lista vastustettavia asioita on pitkä. Mielestäni kansalaisen ei tulisi joutua pelkäämään sitä, millaisia katastrofaalisia virheitä poliitikot tekevät sillä välin, kun itse käy töissä tai koulussa.
Julkinen sektori ei myöskään ole toivomuskaivo. Se ei voi siirtää elämän suuria kiviä puolestamme, kuten työ ja perhe.
Verorahat ovat ihmisiltä riistettyä aikaa ja unelmia. Jos verorahat tuhlataan, niin ei tule ihmetellä, miksi syntyvyys ja työllisyys laskevat, mutta erilaiset ongelmat kasvavat: yhteiskunta on silloin käyttänyt ihmisten voimavarat loppuun antamatta lisäarvoa takaisin.
Todella yhteisiä asioita ovat vain ihmisten perustarpeet, sillä jokaisen elämä, harrastukset ja unelmat ovat erilaisia. Yhteiskunta voi auttaa tavoitteissamme, tai olla tiellä. Siksi helppo byrokratia ja taloudellinen vapaus ovat tärkeitä, kaavoitus parhaana esimerkkinä kuntapolitiikassa.
Tällaisten palveluiden pitäisi sujua yhtä edullisesti ja kustannustehokkaasti kuin mitä me vaaditaan peruspalveluiltakin, sillä hyvän talouden päälle rakentuvat ne elämän suuret kivet, mutta myös suuri taide ja arkkitehtuuri.