Edustan perussuomalaisissa talousliberaalia vaihtoehtoa, joka ei aio estää rakentamista ylöspäin, ja joka pitää myös kevyen liikenteen kehitystä tärkeänä. Painotan yksilönvapauksia, yksilön näkemystä ja yksilöiden vahvempaa hallintaa omasta taloudestaan. Poliittinen tavoitteeni on parantaa taloutta ruohonjuuritasolla vähentämällä julkista hukkaa ja tuloveroja missä voi, ja byrokratiaa helpottaen parantaa markkinoiden vastekykyä ihmisiä eniten vaivaamiin talousongelmiin, kuten asumisen ja liikkumisen hintaan.
Tavoitteeni ei siis ole maksimoida mitä julkinen sektori tekee, vaan maksimoida se prosentti, minkä koet julkisesta sektorista hyödylliseksi, ja minimoida se, minkä koet turhaksi.
Perussuomalaisten ehdokasgallerian sivuille kirjoitin merkkien rajoittuneisuudesta johtuen seuraavat teemat kuntavaaleihin 2021:
1. Kuntalaisen talous
Keskitytään kaikille yhteisiin perusasioihin, jotta verojen palautusprosentti palveluina on jokaisen kannalta suurin, eikä veroa tarvitse nostaa. Pidetään Tampere paikkana, jonne kannattaa investoida.
Perusasiat ovat minulle tärkeitä: terveys- ja hammashoito, toimivat ja rauhalliset koulut, hyvä kouluruoka, auratut tiet ja kohtuullinen asumisen, energian ja veden hinta. Tiedän, että toisella puolen spektriä on tapana lupailla koko ajan uusia asioita kuten kouluihin aamupala, ilmainen ehkäisy, tai päihteidenkäyttötiloja addikteille. Minua ei kiinnosta sellaiset asiat. Kaikki ei halua aamupalaa, harrasta irtosuhteita, halua jäädä iltapäiväkerhoihin, harrasta samoja harrastuksia, tai käytä päihteitä. Jokainen ihminen on erilainen, mutta kaikkien hampaat mätänee, kaikki syö vähintään kerran päivässä, ja kaikkien pitää kulkea kaupungissa päivittäin askareisiinsa käyttäen tieverkkoa. Minun politiikka keskittyy asioihin, jotka eivät mene hukkaan. Parhaimmillaan se voisi tarkoittaa alhaisempaa veroprosenttia, mutta käytännössä kuntatalous on niin riippuvainen valtionosuuksista, että kunnan oma verotus on vain osa kokonaisuutta.
Kunta kerää veroja lähinnä palkkojen tuloveroissa ja kiinteistöverona. Palkkaverotuksen nostaminen heikentää kilpailukykyä, työllisyyttä ja ostovoimaa. Kiinteistöveron asuinneliöpohjainen osuus nostaa omistusasumisen hintaa, mutta ei ole merkittävä tekijä vuokrien hinnoissa, sillä nytkään samankokoiset, samalla alueella olevat asunnot, joista toisen vastike on 150€ ja toisen 250€, ei vuokriltaan kuitenkaan voi erota keskenään, koska maksimivuokra on enemmän sidonnainen alueen tarjontaan kuin vastikkeen kokoon. Sen sijaan asuntojen ostohintaan vastike vaikuttaa, koska se vaikuttaa vuokratuottoon, joten kiinteistöveron nostama vastike voi itse asiassa laskea asuntojen hintaa. Käytännössä ainut järkevä vero on maapohjan vero, joka koskee vain tonttiarvoja. Tämä tarkoittaa, että korkein vero olisi keskustassa, ja jos taloyhtiö korottaisi asuntojen määrää tontillaan, niin vero ei nousisi, vaan laskisi per asunto. Tästä insentiivistä johtuen tonttivero on ainut vero, jota suostuisin nostamaan. Toki, lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että parempi löytää säästöjä turhista asioista, kuin nostaa jatkuvasti verotusta.
2. Kasvua vapaudesta
Kaavoituksen keinotekoisen niukkuuden vuoksi meillä ei ole markkinaehtoista rakentamista. Omalle tontille pitää saada rakentaa vapaammin, jotta markkinat voivat vastata asuntokysyntään.
Tämä on tärkein asia tietää kuntapolitiikasta:
Suomessa ei ole markkinaehtoista asuntotuotantoa.
Kunta päättää, kuinka paljon saa rakentaa.
Ratkaisu on varsin yksinkertainen: omalle tontille saa rakentaa. Tietysti ei täysin vapaasti, sillä rakennuksen pitää olla teknisesti ja paloturvallisuuden kannalta hyväksyttävä. Myöskään teollisuuslaitosta ei pidä voida perustaa asuinalueelle, mutta liiketilan muuttaminen asunnoksi pitäisi olla hyväksyttävää. Tästä muodostaa taulukko, missä kaavoitus voi määrittää alueen hyväksytyt käyttötarkoitukset haitallisuusasteen mukaan sallien aina kaikki toiminnot, jotka ovat vähemmän haitallisia kuin alueen haitallisin käyttötarkoitus. Tämä tarkoittaa, että tehtaan viereen voisi rakentaa asuintalon, mutta tehdasta ei voi rakentaa heti asuintalon viereen.
“Me emme maksa järkyttäviä summia kännykkäliittymistäkään, sillä markkinoilla on kilpailua, eikä liittymien määrää ole rajattu per kaupunki. Mutta asunnoissa näin ei ole. Siksi asuminen maksaa paljon. “
Vapaampi rakentaminen tarkoittaa, että asumisen hinnan noustessa opportunistinen kaveri voi ottaa pankista lainaa, ostaa omakotitalon vaikka Koivistonkylästä, ja pyytää rakennuslupaa kaksikerroksille luhtitalolle, johon tulee 8 asuntoa. Rakennettuaan sen hän vuokraa 7 asuntoa, ja asuu itse yhdessä, maksaen asuntonsa loppuun vuokrillaan. Vastaavasti jokin Amurin 4-kerroksinen taloyhtiö voisi purkaa talonsa, ja rakentaa 16-kerroksisella tornilla varustetun umpikorttelin, ja moninkertaistaa taloyhtiön varallisuuden, mutta myös lisätä tarjontaa avainalueelle. Näin markkinat toimivat. Me emme maksa järkyttäviä summia kännykkäliittymistäkään, sillä markkinoilla on kilpailua, eikä liittymien määrää ole rajattu per kaupunki. Mutta asunnoissa näin ei ole. Siksi asuminen maksaa paljon. Asumistuet sekä maahanmuutto vain nostavat tätä entisestään, sillä kysyntä ja raha asumiseen kasvaa, mutta tarjonta on kuristettu.
Tämän lisäksi Suomen kaupunginvaltuustot ovat täynnä ihmisiä, jotka omistavat lukuisia asuntoja keskustasta, omansa lisäksi. Eikö heidät pitäisi jäävätä kaikista kaavoituspäätöksistä 3 km säteellä omistuksistaan? Jos vauraat ihmiset metodisesti pitävät kunnan kaavoituksen avulla huolen asuntopulasta halutuilla alueilla, ja jos samat ihmiset pitävät metodisesti kiinni verovaroin tuotetusta maahanmuutosta ja asumistuista, niin silloin sinulle ei pitäisi joutua enempää selittämään, miksi asuminen on kallista, ja miksi tilanne ei helpotu. Samat henkilöt myös vastustavat tonttiarvojen verotuksen korotusta, koska se vero osuisi eniten juuri kalleimpiin asuntoihin ja alueisiin, ei lähiöihin ja omakotitaloihin kauempana, jotka taas kärsivät asuinneliöpohjaisesta kiinteistöveron mallista, mikä rankaisee asuntoneliötä Teiskossa yhtä paljon kuin keskustassa.
Moni huolestuu valokulmista ja maisemista. Ehkä jotain historiallisia maisemia pitää suojella, ja joidenkin torialueiden valokulmia. Mutta muuten, jos jokin taloyhtiö haluaa säilyttää maisemansa, niin sen pitäisi itse tehdä viereisten taloyhtiöiden kanssa sopimus ja maksaa siitä korvausta, että kyseinen talo ei voi korottaa taloaan toisen maiseman takia. Miksi sen maiseman omaan asuntoon pitäisi tulla ilmaiseksi, kunnan kaavoituksen turvaamana? Koko yhteiskunta kuitenkin maksaa veroissaan kallista hintaa asumisesta asumistuen muodossa.
Kysy samalla myös itseksesi miten nykyinen kaavoitus on pitänyt huolen rakentamisen estetiikasta ja kaupungin visuaalisuudesta. Meidän nykyiset kauneimmat rakennukset ovat tehdasrakennuksia 1800-luvulta, nimetty suurhenkilöiden mukaan kuten Frenckell ja Finlayson. Voisimmeko saada uusia suurhenkilöitä Tampereelle tai uutta kaunista arkkitehtuuria, jos meillä olisi vähemmän kaavoittajan mielivaltaa, ja enemmän yksilön näkemystä? Vai onko suomalainen verotus tehnyt meistä niin köyhiä ja näköalattomia, että emme ole edes yhtä näkemyksellisiä kuin 1800-luvun porvarit?
3. Helppo arki
Ei ruuhkamaksuille, pidetään tiet kunnossa myös kevyelle liikenteelle, eikä estetä polkupyöräilyä kieltomerkein yllättävissä paikoissa. Arjen palvelut ja etäisyydet pitäisivät olla saavutettavia.
Kaupunkiin mahtuu niin kävelijät, polkupyöräilijät, autot kuin joukkoliikennekin. En halua ruuhkamaksuja, koska Tampereella ei juurikaan ole ruuhkia, enkä halua ihmisten joutuvan miettimään taas yhtä kustannusta arjessaan enemmän. Aivan samoin en halua pyöräilijöille yhtäkkisiä pyörätien päättymisiä, ja muita typeriä liikenneratkaisuja, jotka eivät lainkaan huomioi käytännön elämää. Ei ole järkeä sanoa kevyen liikenteen väylällä yhtäkkiä pyöräilyn olevan kielletty, ja osoittaa 17 km/h pyöräilevä ja ilman nastarenkaita liukasteleva koululainen autotielle, jossa autot ajavat kärsimättömästi 55 km/h. Koska laki sallii Segway-tyyppiset sähkölaitteet 15 km/h asti jalankulkuväylillä, olisi loogista sallia näillä väylillä pyörät myös, kunhan pysyvät alle 15 km/h.
Jotta keskusta ei täyty autoilla, pitää ajatella positiivisen kautta, että miten useampi ihminen voisi kävellä ja pyöräillä töihin. Nämä ovat parempia vaihtoehtoja kuin joukkoliikenne, koska joukkoliikenne vaatii jatkuvaa subventointia henkilöstönä ja kalustona, missä kevyt liikenne vaatii vain asiallisesti hoidetut tiet. Lisäksi pyöräily on alle 15-vuotiaiden lähes ainut vähäkuluinen ja helposti käytettävissä oleva kulkumuoto. Joukkoliikenne ei koskaan voi vastata ihmisen tarpeeseen lähteä juuri nyt liikkeelle juuri sieltä, missä hän on. Jokainen bussien aikatauluja lukenut ymmärtää tämän.
Moni voi kokea vastenmieliseksi kevyen liikenteen, mutta siinä on merkittäviä etuja, joista vähin ei ole korona-aikaan se, että sillä liikutaan yksin ulkoilmassa. Suomi ei myöskään ole öljymaa, joten autoilu on usein tuontienergian varassa. Lisäksi polttoaineesta menee valtiolle suuret verot, jotka ovat pois kuntalaisen ostovoimasta. Kevyt liikenne siis parhaimmillaan parantaa vientisuhdetta, vähentää energiariippuvuutta, ja antaa tuhlaavalle vasemmistohallituksellemme vähemmän rahaa tuhlattavaksi. Lisäksi kevyt liikenne ei pilaa paikallista ilmanlaatua tai aiheuta meluhaittaa, ja vie hyvin vähän pysäköintitilaa.
Yksi hyvä tapa lisätä kävelyä ja pyöräilyä kevyen liikenteen kunnossapidon lisäksi on asua lähempänä kouluja ja työpaikkaa. Tämä on kaavoitusasia. Muita tapoja on miettiä uusia asumisen malleja tai jakoperusteita, kuten vaikka jakaa kunnan vuokra-asunnot työmatkan perusteella siten, että ensisijainen hakija on se, kenen työ on todistetusti lähimpänä. Ei pelkästään tämä tuo säästöjä sille, joka voi vaihtaa autoilun tai bussin kävelyyn, mutta se vähentää myös niitä ilmastopäästöjä, joista vasemmisto itkee koko ajan.
Työ- ja koulumatkat ovat kuitenkin vain yksi osa arkea. Ihmisten pitää myös käydä palveluissa, ja aina välillä hammashoitopaikka tai muu vastaava tarjotaan vain toiselta puolen kaupunkia. Mielestäni tämä on kuitenkin huomattavasti parantunut, eikä aiheuta mitään lisätoimia.