Mikä ihmeen “LEAN” -valtio?

Kysy keneltä vain mitä he arvostavat eniten hyvinvointivaltiossa, niin vastaus on aina sama: terveydenhoito, koulutus, sosiaaliturva. Sokea reettakin tietää mitä muuta valtion pitää tehdä: mm. puolustaa maata, ylläpitää oikeutta ja säädyllistä infraa. Toisin sanoen, kun me rakennamme hyvinvointivaltiota, me määrittelemme mitä ihminen vähimmillään tarvitsee. Kun se on saavutettu, niin miksi me maksaisimme lisää veroja? Miksi valtion “tehtävälista” joka vuosi vain kasvaa ja kasvaa, ja kuka hyötyy siitä?

Verotus, sääntely ja valtion koko ovat kasvaneet kauas ohi vähimmäistarpeista. Yhtäkkiä valtio päättää puolestani, että minä haluan lähettää kehitysapua tai tukea teatteria. Entä jos en? Entä jos haluan sen rahan hammashoitokäynnin maksamiseen, tai vaikka oman elokuvani tuottamiseen, tai mennä itse omin rahoin kehittämään jotain seutua, jonka minä itse tunnen? Entä jos en haluakaan tehdä töitä 70-vuotiaaksi asti, ja katsoa luonnon tuhoutuvan siinä samalla, vaan ottaisin rahat ennemmin säästöön, vähentäisin työntekoa, pelastaisin luonnon, ja tekisin kaiken vielä vähemmällä vaivalla, suuremmalla vapaa-ajalla ja paremmalla omallatunnolla?

Lean-valtion perusidea on se, että kun tärkeimmät hyvinvointivaltion perusasiat ovat maksettu ja hoidettu, niin lopun rahan työläinen pitää itse, ja määrittää itse mitä sillä rahalla tekee. Sillä ylimääräisellä rahalla yksilö voi luoda aitoa kehitystä ja innovaatiota, taidetta ja suurtöitä.

Miksi sitten näin ei toimita? Miten ihmeessä me olemme tulleet siihen tilanteeseen, että valtio joka vuosi paisuu paisumistaan, ja rahoittaa mitä omituisimpia “tutkimuksia” ja “säätiöitä”, jotka ovat täysin turhia elämän kannalta?

Ihmiskunta ei ole rationaalinen toimija, vaan osa luontoa. Tuhlailevuus ja tuhoaminen on luonnossamme, ja missään se ei näy vahvemmin kuin vasemmistossa, jonka pääfilosofia on kollektiivin tahtoon pakottaminen jopa sakkojen tai kuoleman uhalla. Miksi? Nykyvasemmistolaisuus on primitiivinen ja sosiaalinen filosofia, jossa tärkeintä on tunteet ja oma asema yhteisössä. Omien meriittien ja ansioiden sijaan korostetaan viiteryhmää johon kuulutaan, esim. uskonto tai ihonväri, ja vaaditaan etuuksia toisilta perustuen siihen mitä itse on, sen sijaan, että tehtäisiin itse asioita vapaasti niistä sopien länsimaisen sopimusvapauden alla.

Sosiaalista oikeudenmukaisuuden tunnetta ajaa kateus, ja kaikille pitää saada kaikkea, vaikka väkisin, mutta kenelläkään ei saisi olla liikaa. Mutta se ei ole teknisesti mahdollista, sillä mikään uusi tuotettu asia, innovaatio tai keksintö, kuten ensimmäinen höyrykone, ei moninkertaistu välittömästi koko maailmaan, tai yksittäinen hieno asunto keskustassa ei voi olla kaikkien käytettävissä samanaikaisesti. Jollain pelimerkeillä jako tapahtuu, ja jossain tapahtuu uutta kehitystä. Joten parhaimmassakin sosialismissa jollakin on aina jotain enemmän. Sosialismissa vain se kuka saa eniten perustuu siihen, kuka on parhaassa poliittisen sisäpiirin suosiossa. Näin toimivat myös nykyiset yritystuet ja säätiötuet; ethän sinä niitä tukia saisi, jos menisit kysymään. Sisäpiirin kasvaessa muodostuu luokka, joka lainvoimaisen verotuksen avulla riistää toisilta, usein köyhemmiltä ihmisiltä elämänvoimaa ja näkymiä, tuhoten samalla Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden, ja ihmisten syrjäytymisen kautta myös syntyvyyden.

Siinä missä sopimusvapauden alainen vapaa yhteiskunta kehittyy orgaanisesti suosimaan heitä, jotka tekevät hyvää työtä saavuttaen asioita, mistä ihmiset ovat kiitollisia ja haluavat maksaakin, niin sosialistinen järjestelmä pyrkii pakottamaan yksilön taipumaan hankkeisiin ja yläpiirin elämän rahoittamiseen, josta ei itse ole kiinnostunut tai tule olemaan osallisena. Sosialismi on kuin syöpä, joka tuhoaa budjetin sisältäpäin, ja sitä kautta rampauttaa koko valtion. Ja kun samalla puretaan sananvapautta ja kavennetaan yksilönoikeuksia, niin yksilö joutuu sisäisesti eriyttämään itsensä valtiosta ja yhteisöstä, sekä puskemaan omia unelmiaan ja tavoitteitaan kauemmas tulevaisuuteen paremmille ajoille, koska riistovaltio ei mahdollista tai anna tilaa toteuttaa enää itseään, vaan ohjaa koko yhteiskuntaa kohti kriisiaikoja, mihin yksilön on pakko alkaa varautumaan henkilökohtaisella ja perhetasolla. Tällainen yhteiskunta ei tule kestämään ulkopuolisia uhkiakaan, sillä se on jakautunut jo valmiiksi.

Tästä huolimatta uninen vasemmistomme keksii verorahoille koko ajan uusia käyttökohteita, joista kieltäytyminen tuomitaan kollektiivin edessä, vaikka niitä kohteita ei voi enää mitenkään perustella kaikkien yhteisenä todellisena tarpeena. Varojen uhatessa loppua verotusta kiristetään entisestään, ja ihmisten kaikotessa maasta tai kieltäytyessä töistä muodostuu pakotteita kuten aktiivimalli, maastamuuttovero, erilaiset solidaarisuusverot, ja niin edelleen.

Vasemmisto on täysin sokea ilmastokiihkossaan sille, että pakottaessaan ihmiset aktiivimallein töihin 70-vuotiaaksi asti maksamaan 10-20 miljardin vuositahtia kasvavaa valtion velkakertymää, niin tuhoamme samalla koko oman maamme luonnon, ja emme edes saa työntekijöinä hyvää hintaa siitä, vaan hyöty ulosmitataan poliittisen järjestelmän häviöihin.

Olen pyrkinyt kuvaamaan tätä politiikan jakautuneisuutta oheisella videolla:

Miten voin auttaa?

Olin ennen piraattipuolueessa, mutta se on hyvin jakautunut puolue, ja liian pieni. Suomessa on käytännössä kaksi puoluetta pienemmän ja reilumman valtion puolesta: liberaalipuolue ja perussuomalaiset. Mutta koska suomalainen vaalijärjestelmä vaalipiireineen vahvasti suosii noin seitsemää suurinta puoluetta, niin liityin itse perussuomalaisiin 2020 syksyllä. Tavoitteenani on laittaa sana ‘perus’ perussuomalaisiin.

Perussuomalaisissa on koko ajan enemmän klassisesti liberaaleja, valtion ydintehtäviä pohtivia, ja silti yksilön omaa näkemystä kunnioittavia ehdokkaita. Jussi Halla-aho on harvinainen puheenjohtaja, joka uskaltaa kyseenalaistaa rahan pumppaamisen mereen, vaikka siitä saisikin kehuja.

Suosittelen liittymään puolueeseen ja puhumaan asioista, mutta olemaan rauhallinen. Levoton vastustus, ääritoiminta, kiihkoilu, liiallinen piikittely ja muu sellainen epäsovinnollinen toiminta ei auta mitään, ja voi itse asiassa merkittävästi haitata yhteiskunnan pelastusoperaatiota. On tärkeää osoittaa missä hallitus toimii väärin ja mitä pitäisi korjata, mutta osoittaa se rauhallisesti faktoin, analyysein ja graafein siten, että kuka tahansa sivullinen lukiessaan asiaa ymmärtää, mistä todella on kyse. Ihmisiä ei voi vakuuttaa älämölöllä.

Älämölöäkin parempi on vain olla hiljaa. Yksi vastustuksen muoto on passiivinen tai jopa parasiittinen vastarinta. Sosialismi vaatii maksajansa, joten niin kauan kun olet eri mieltä valtion budjetin pääpiirteistä (eläkemaksut, kehitysapu, YLE, maahanmuutto..), on työn tekemättä jättäminen ja verojen välttely eettisesti hyväksyttävää. Kunhan palaat töihin ja veronmaksajaksi, kun valtiota ohjaa taas selväpäiset ihmiset. Sillä välin, mitä enemmän voit niistää valtiolta sosiaalitukia, käyttää julkisia palveluja tai julkisesti tuettuja palveluja, niin sitä nopeammin ajat sosialistisen järjestelmän ahdinkoon, jolloin lupauksien murtuessa myös laajempi äänestäjäkunta havahtuu, että veroilla maksetut asiat eivät oikeasti olekaan ilmaisia, vaan ihan yhteisesti maksettuja asioita.

Mutta mitä sinnikkäämmin teet rahaa ja puurrat ahkerasti kuolemaasi asti maksaen veroja, niin sitä kauemmin demari hymyilee, ja sitä syvempiin vesiin yhteiskunta lopulta ajautuu sekä ympäristön, että ihmisten köyhyyden ja näköalattomuuden osalta.

31.10.2020

Kirjoitukseni 2019 vaaleihin:
Ruohonjuuritason kustannuspolitiikkaa

Tavoitteeni politiikassa on keventää sääntelyä ja verotusta pitäen kuitenkin huolta hyvinvoinnin keskeisistä palveluista. Käytännössä leikkaisin asioista, joita ihmiset eivät välttämättä tarvitse elämässään, ja jonka he voivat tehdä myös vapaaehtoisesti omin rahoin, tai olla tekemättä, ja säästää sekä rahaa, että luontoa. Tällaisia ovat mm. puoluetuki, kehitysapu, tuulivoimatuki, mediamaksu, jne.

Näen hyvinvointivaltion meidän osuuskuntana, jonka tarkoitus on taata keskeiset terveys-, koulutus- ja sosiaalitukipalvelut – puolustuksen ja oikeuslaitoksen lisäksi. Valtion tulisi olla tehokas ja tasapuolinen varojen käytössään; mahdollisimman automaattisesti ohjautuva, ja ilman henkilökohtaista edunsaantia veronmaksajien kustannuksella sellaisiin asioihin, joiden vuoksi ei ole kohtuullista pyytää toista ihmistä tekemään työtä ja maksamaan veroja.

Me kaikki tiedämme, mistä me olemme kiitollisia hyvinvointivaltiossa ja verotuksessa, ja mistä emme.

Tämä ei ole tarkka vaaliohjelmani, vaan enemmän periaateohjelma. Tämä asia, jota yritän selittää, on niin iso, että sen selittäminen on vaikeaa lyhyessä ja nopeassa ajassa siten, että kuulija sen ymmärtäisi. Yritä kestää.

Ylläolevat esitteet ovat mielestäni riittävän kattava summaus, mutta paljon olisi muutakin keskusteltavaa.

Minun politiikassa ruohonjuuritason kustannusten optimointi on kaikki kaikessa.

Kaikessa pitää muistaa, että minä puhun sellaisten ihmisten puolesta, jotka etsivät vastuullista valtiota, joka tekee mitä valtion pitääkin tehdä, eikä juuri muuta. Lisäksi puhun niiden ihmisten puolesta, jotka haluavat vaurastua omalla työllään ja olla vapaita yksilöitä rakentamaan elämäänsä. Minä en puhu heidän puolesta, jotka haluavat hyötyä toisista perusteettomasti tai tuputtaa ideologiaansa toisille. Ainut missä tuputtaisin kenellekään ideologiaa on siinä, mitä vastuita kuuluu kansallisvaltion kansalaisena olemiseen, eli esimerkiksi miten maanpuolustus hoidetaan, tai kuinka laajaan sosiaaliturvaan on oikeutettu. Muuten ihmiset saavat vapaasti pitää sellaista elämää kuin haluavat, kunhan toisten turvallisuutta ei vaaranneta.

Ilmastonmuutoksen torjunnan tärkein elementti on, että valtio ei pakota verovaroin sellaista kulutusta, joka ei ole välttämätöntä jokaiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinoiden pitäisi päättää meidän yksityisestä kulutuksesta ilman valtion subventointia, jolloin kuluttajalla on mahdollisuus sanoa ’kiitos ei’ kyseiselle toiminnalle. Tämä on tärkeää, koska muuten ihmiset käyvät töissä ja käyttävät luonnonvaroja, joilla ostetaan veropakolla palveluja, joita kaikki eivät edes käytä. On oleellista, että valtio ei tee mitään turhaa, tai muuten yksilön kyky säästää luonnonvaroja tuhotaan verotuksen riiston kautta, aivan kuten tuhotaan hänen kykynsä päättää itse mitä haluaa elämältään.

Yksilön oikeus sanoa ’kiitos ei’ turhille palveluille tai asioille on hänen suurimpia keinoja säästää rahaa ja suojella ympäristöä. Siksi verotuksella ei saa riistää yksilöltä tätä oikeutta, tai muuten vastuu ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä ja monista muista asioista riistetään yksilöltä myös. 

Jos kulutus on sinetöity puolestasi jo verotuksessa, niin olet voimaton muuttamaan suuntaa kulutusvalinnoillasi.

Meillä kaikilla on erilainen elämä, arvot, harrastukset, tavoitteet ja kiinnostukset. Mutta meille kaikille yhteistä on, että me olemme ihmisiä, ja jonkun pitää tehdä niitä töitä, joilla ihmiset pysyvät hengissä, maa turvattuna, ja kansakunnan jatkuvuus varmistettuna muiltakin osin. Siksi yhteiskunnan pitää perustua perusasioiden hoitamiseen, jotka ovat kaikille yhteisiä. Näiden asioiden määrittäminen pitäisi olla tehtävämääritetyn valtion ydinteema, ja niistä jalostettu yksilönvapaus ja toimintakyky sen suurin vahvuus.

Minun tavoite on, että pakollisten asioiden maksamisen jälkeen sinulla on täysi oikeus laittaa kaikki pelimerkkisi siihen asiaan, minkä sinä koet tärkeäksi. Olkoon se vaikka surffausta aurinkoisena päivänä, maailman ympäri purjehtiminen, hirsilinnan rakentaminen Keski-Suomeen ja 100 lasta, tai vaikka moottoripyörätehtaan perustaminen, niin mä haluan, että sulla on täydet resurssit siihen ja mahdollisimman vähän byrokratiaa riesana.

Minä en halua, että ihmiset maksavat turhaan sellaisista palveluista, jotka eivät liity hyvinvointivaltion tai kansallisvaltion ylläpitoon. Kenenkään ei myöskään pitäisi joutua käsittelemään kafkamaista byrokratiaa elämässään, tai olemaan työtön sen takia, että järjestelmä ei toimi tai jousta tarpeeksi.

Politiikka on kokonaisuuksia

Täytyy ymmärtää, että mikään järjestelmä tai sen muutos ei ole tyhjiössä. Verotus ohjaa käytäntöämme ja valintojamme näkymättömästi koko elämämme ajan. Ei ole olemassa vapaata markkinataloutta, sillä kaikissa maissa, niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa on verotusjärjestelmä, ja sen valinnat ohjaavat markkinoita, ja mitä ne tekee tai suosii.

Tämän vuoksi minkään muutoksen todellista vaikutusta ei voida ennalta kovin hyvin arvata, paitsi räikeimmissä tapauksissa – esimerkiksi korkea alkoholivero, johtaa selvästi viinaralliin.

Haitallisin vaikutus, jota me ei tunneta, on liiallisen verotuksen vaihtoehtoiskustannus: mitä muuta ihmiset olisivat työpanoksellaan saaneet aikaan, kuin maksaneet veroja, vai olisivatko he tehneet vähemmän töitä ja päästöjä jo alunperinkin?

Ainakin yksi asia on selvää, Suomessa on pitkään ollut huono työllisyys, huono ostovoima, ja laskeva syntyvyys. Korkeaveroinen ympäristö kuihduttaa työläisten ja yritysten kykyä tehdä tulosta ja ottaa näkemystä, mikä näkyy heikompana kasvuna, myöhäisempänä aikuistumisena, ja varovaisempina päätöksinä. Tämä asia syö Suomea hitaasti sisältäpäin yksilö kerrallaan. Syrjäytymisestä ja osattomuudesta ollaan huolissaan, mutta harva ymmärtää, että sen syrjäytymisen aiheuttaa verotus, byrokratia, liian vahvat työehtosopimukset ja kaikki muu kitka, mitä on työläisen ja hänen palkkapussinsa välillä.

On äärimmäisen tärkeää tietää miksi verotetaan

Ajatellaan Suomea siten, että jos meillä olisi esimerkiksi laki, jonka mukaan tuodaan Oreo-keksejä joka kotiin yksi palletti verovaroin aina uuden vuoden alussa, niin tämä olisi korvaamaton etu joillekin ihmisille, mutta osalle tämä olisi aika turha etu, varsinkin jos olisit keliaakikko tai muuten vaan haluat elää terveellisesti. Me tiedetään että Oreo-keksit eivät ole varmasti mitään hyvää ruokaa tai terveellistä sellaista, joten kukaan ei kuole siihen että Oreo-keksejä ei ole; se ei paranna sinun terveyttä, koulutusta, eikä se ole oikea sosiaaliturvan muotokaan.

Ajattele nyt kehitysapua, tuulivoimatukia, taide- ja teatteritukia, kotitalousvähennystä, työmatkavähennystä, maahanmuuton tukia, risteilyalusten tukia, yritystukia, puoluetukia, hevosurheilun tukia, jääkiekon tukia, yleisurheilun tukia, kirjallisuuspalkintoja, metsitystukia, kalastustukia, maataloustukia, petovahinkokorvauksia ja niin edelleen.

Jotkut näistä voivat kuulostaa tarpeellisilta jopa välttämättömiltä nykyisen korkeaveroisen ympäristön vallitessa, mutta osalle meistä nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän Oreo-keksejä vailla minkäänlaista oikeaa tarvetta.

Jos me lähdetään miettimään mitä ihminen oikeasti tarvitsee, niin käytännössä synnytyssairaalan, neuvolan, rokotukset, kotihoidontukia ja päivähoitoa, peruskoulun, lukion tai ammattikoulun, opintotukia yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, sitten hän menee töihin, hän on ehkä joskus työttömänä tarviten työmarkkinatukea, ja hänellä tulemaan jotain sairauksia elämänsä aikana, tähän tulee tarvitsemaan terveydenhoitoa, ja kun hän vanhenee hän tulee tarvitsemaan jonkinlaisen eläkkeen: kansaneläkkeen tai perustulon. Kaiken tämän ympärillä meillä pitää olla normaali valtio, jossa on normaalit valtiolliset prosessit käynnissä, infra, oikeuslaitos, riittävä puolustus, merimerkit ja muut sellaiset asiat mitkä pitää yhteisöllisesti järjestää, jotta talous ja muu toiminta voi toimia.

Mutta tämä ei vaadi mitään tukea tuulivoimaloihin, hevosurheiluun, tai velkarahan lähettämistä ulkomaille kehitysapuna, sillä tällainen toiminta on aivan epäoleellista veronmaksajalle ja jokaisella tulisi olla oikeus päättää, että mitä he aikovat tehdä vapaa-ajallaan ja rahallaan.

Hallitus kirjaimellisesti ottaa velkaa ja lähettää rahan pois maasta joka vuosi.

Jos mietit vaikka perussuomalaisten kritisoimaa maahanmuuttoa, niin suurin kritiikkihän on taloudellinen. Jos hyvinvointivaltio on osuuskunta työläisten kesken järjestää tehokas valtio ja työympäristö, niin siihen ei voi kuulua osuuskuntaan veroja maksamattomien ihmisten tukeminen rajattomasti ja vailla perusteita. Tarkoitushan on, että sisäisesti meidän omassa valtiojärjestelmässämme  hyvinvointivaltion kustannukset katetaan meidän työllä, mutta emme voi olla verojen kautta pakollisesti vastuussa muun maailman 7500 miljoonan ihmisen kohtalosta, koska he tai heidän vanhempansa eivät ole maksaneet veroja Suomeen. Asiahan olisi täysin eri, jos meillä olisi verotusoikeus koko maapallolle.

Jos tällaista tukea joku haluaa antaa, hänen pitää muodostaa uusi yksityinen osuuskunta, johon maksaa jäsenmaksuja palkastaan, ja joka tukee tätä hanketta. Asian ei tarvitse kuulua Suomen valtion tehtäviin, koska valtion pitäisi olla meidän taloyhtiö, josta me maksetaan vastikkeena veroja, ja me oletetaan, että vastikkeella maksetaan taloyhtiön pakolliset menot, ja loput rahat ovat sitten meidän omassa käytössä vapaasti siihen näkemykseen, mitä me yksilönä maailmaan haluamme tuoda.

Valtion tulisi olla ikään kuin laajennettu AY-liike, joka vahtii etujamme pahassa maailmassa.

Julkinen raha ei ole ilmaista

Minkä asian vuoksi olemme valmiita vaatimaan jotakuta olemaan yölläkin töissä?

Kun nykyisessä hyvinvointivaltiossa joku säätiö x, harraste y tai kehitysapukohde z haluaa tukea valtiolta, niin se käytännössä tarkoittaa, että me vaadimme jotain lähihoitajaa tai prosessityöntekijää olemaan vuorotöissä tällaisen asian takia.

Vaikka asiasi voi tuntua tärkeältä sinulle, se ei välttämättä ole tärkeää kaikille. Jos kaikki rahankäyttö päätettäisiin demokraattisesti ilman mitään valintaa siitä, mitkä ovat yksityisiä tai julkisia asioita, niin olemme jälleen yhteiskuntana ostamassa ihmisille jääkiekkolippuja ja Oreo-keksejä. Tämä aiheuttaa sen, että jokainen työntekijä menettää kykynsä siltä varallisuuden osalta tehdä päätöksiä elämässään, jotka olisivat hänen näköisiään.

Yksi tapa korjata tämä olisi modulaarinen hyvinvointivaltio:

On ymmärrettävä, että myös kädessäsi olevat eurot ja markkinatalous ovat demokratiaa. Ne ovat parasta demokratiaa, koska niiden äänien takana on usein todellista työtä ja vastuunottoa. Markkinatalous edustaa yksilönvapautta parhaimmillaan. Markkinataloutta ei kuitenkaan voi käyttää hoitamaan niitä pakollisia asioita ihmisten elämässä, joita kukaan ei kenenkään puolesta ostaisi muuten markkinoilla, ja joiden puutteiden vaikutukset ovat yksilölle kriittisiä. Oreos-keksit ja jääkiekko eivät ole kriittisiä, kuten ei kehitysapu, puoluetuki tai teatterikaan.

Kukaan ei kuole siihen, että ei pelaa jääkiekkoa, samalla tavalla kuin joku kuolisi siihen, että emme leikkaisi tulehtunutta umpilisäkettä. Nämä ovat täysin eri asioita, seikka joka pitää vain sisäistää. Terveydenhoito, koulutus, sosiaaliturva ja toimiva infra ovat niin sanotusti tehtäväkriittisiä, eli ilman niitä, olisi hyvin vaikea ylipäätänsä olla.

On olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan käy teatterissa, katso telkkaria, eivät pelaa jääkiekkoa tai katso yleisurheilua, eivätkä halua ostaa tuulivoimaa, eivätkä halua lähettää kehitysapua tai teettää keittiöremonttia. He saattavat ehkä moottoripyöräillä, mutta siihen ei saa valtiontukea. Siitä huolimatta motoristeja on olemassa.

Eli, urheilu, taide ja monet muut asiat syntyvät olemassaoloon ilman valtiotakin, jopa rankaisevan verotuksen alaisena, jos ihmiset sitä haluavat. Kirjoita se ylös, paina mieleen – ilman valtiotakin on kulttuuria, urheilua ja harrastuksia, ja suuri osa vapaa-ajan vietteestä ei saa mitään tukia nytkään. Minäkin kirjoitan tätä tekstiä ilman tukea.

Sellainenkin, joka ei harrastaisi mitään,  tarvitsee koulutusta, voi sairastua, voi tarvita sosiaaliturvaa tai eläkettä myöhemmin elämässä, ja hänenkin täytyy kulkea tieväylillä töihin ja asioihinsa, ja hän tarvitsee kaikkia maistraatin palveluita ja muita vastaavia elämänsä aikana.

Pystymme luomaan näistä tiedoista niin sanotun minimihyvinvointivaltion mallin. Tässä mallissa sinä maksat pakollisissa veroissa vain ne asiat, jotka sinä varmuudella tiedät tarpeellisiksi, ja kaikki extra-asiat sen päälle annetaan sen sijaan perustulomaisella palvelusetelillä ostettavaksi, jolla voit maksaa pois ajoneuvoveron tai sitten käydä teatterissa tai jääkiekkomatsissa, tai käyttää ne rahat hammashoitoosi. Vaihtoehtona palvelusetelille on, että verotus on vain nykyistä kevyempää, ja itse käyt töissä, ja maksat ne viihde- ja kulttuuriasiat, jotka haluat, jolloin kenenkään ei tarvitse käydä töissä sen takia että joku muu saa harrastaa tai tehdä jotain ylimääräistä ja turhaa, mutta kaikki saavat ne hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut kuitenkin.

Se on kuin Yhdysvaltojen käsitys vapaudesta, mutta kaikella sillä turvaverkolla ja hyvinvoinnilla mitä meillä pohjoismaissa on totuttu pitämään ihmisarvoisena

Tavallisen yksilön kannalta tämä edustaa suurta vapautta ja näkemystä elämästään ja varoistaan, ja se tarkoittaa, että meidän yhteiskuntamme voi fasilitoida kaikista suurinta mahdollista henkilökohtaista kasvua koko maailmassa. Hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut takaavat funktionaalisen vapauden, jossa ihminen on terve, koulutettu ja toimeentulo on turvattu. Se on ponnahduslauta, josta yksilö voi loikata kohti työelämää, yrittäjyyttä, taiteita tai filosofiaa. Tällaista yksilön valinnanvapautta lisäämällä me pääsemme köyhyydestä eroon, sillä ihminen voi itse päättää onko television katsominen, urheilun tai teatterin tukeminen tai kehitysapu tärkeämpää kuin oman itsensä kouluttaminen, sijoittaminen tai perheen perustaminen. Kun triviaalit asiat eivät pääse syömään yksilön vähäisiä palkkaresursseja vaivihkaa, niin tulette näkemään, että syrjäytyminen vähenee, työllisyys paranee ja talouden pohja on terveempi. Koska kyllä aikuinen, koulutettu ja vastuullinen yksilö itse tietää, mikä sille on parasta.

Jos nyt palataan yritystukiin ja maataloustukiin, niin meidän täytyy mainita se, että kun näitä asioita leikattaisiin meidän pitäisi korjata verotus ottaen edelleen huomioon, että politiikka on kokonaisuuksia. Jos yritystuet eivät proppaa kannattavuutta enää ylöspäin, niin sitä seuraavassa järjestelmässä veronkevennykset pitää olla niin riittäviä, että näistä yrityksistä tulee kannattavia luonnollisesti, tai ainakin vahvimmista niistä. Toisin sanoen meidän pitää perustaa meidän kannattavuus verotukselliseen ympäristöön, joka on tasapuolinen ja kilpailtu, sen sijaan, että meillä on korkeaveroinen ympäristö, jossa pistemäisin tuin tuetaan tiettyjä toimia jollakin epämääräisellä perusteella, mikä on lähempänä suunnitelmataloutta kuin aitoa markkinataloutta. Yritystuet käytännössä lisäävät nepotismia ja vähentävät meritokratiaa, sillä pärstäkertoimella ja suhteilla on suurempi vaikutus tukien saantiin, kuin aidolla yritysosaamisella tai markkinaehtoisella kannattavuudella. Siksi se on huono kaikille, ja edustaa tietyllä tapaa kommunismia jopa. Jos näitä asioita aiotaan jatkaa näin, niin ainakin sen pitää olla mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää, ja yritystukien saamisen peruste pitää olla hyvin perusteltu kansalaisille.

Nyt kun leikkausten ja verovarojen käyttökohteiden harkinnan tarve on selitetty, niin siirryn seuraavaan liittyvään aiheeseen.

Miksi valtio on olemassa?

Jos mietitään miksi Yhdysvallat itsenäistyivät aikanaan, niin tarkoitus oli välttää maksamasta veroja Englannin imperiumin ylläpitoon, ja saada verojen vastineeksi myös parlamentaarinen edustus, mitä he eivät Englannin alla saaneet. Jos katsotaan Yhdysvaltoja nykyään niin veronmaksajat maksavat Pentagonin kustannuksia todella paljon, vaikka ne eivät liity puolustukseen, vaan täysin turhiin kampanjoihin ulkomailla. Eli, käytännössä he itsenäistyivät turhaan, koska nyt työläinen joutuu kuitenkin maksamaan näitä kampanjoita, ja työläisen kannalta se on aivan sama minkä lipun tai tunnuslauseen alla sitä kampanjaa ajetaan, vaan kysymys on aina kuka sen maksaa ja mitä hyötyä siitä on maksajalle. Hyökkäävän sodan pitäisi aina maksaa yksityinen osuuskunta omin varoin. Käytännössä hyökkäävään sotaan ei koskaan tällaisen järjestelmän alla saataisi riittävää rahoitusta, mikä on ihan oikein, koska sotiminen on tyhmää, ja sitä harjoittaa lähinnä despoottiset suurvallat, joissa maksetaan paljon veroja.

Valtiomme on olemassa, koska olemme olleet jo osa Ruotsia ja Venäjää, ja historiasta tunnetaan että suuren imperiumin alla joudut maksamaan veroja asioista jotka eivät ole kovin  tärkeitä kuten aiemmin todettiin.  Joten, jos nyt oman järjestelmän alaisena joudumme silti maksamaan asioista, jotka eivät ole meille kovin tärkeitä, niin hyötyminen omasta valtiosta on vähäistä. Yhtä hyvin voisit asua sitten Saksassa.

Mitä tämä kertoo valtiosta on aika yksinkertaista

Valtion hyödyllisyys yksilölle on se, että se suojelee yksilöä huonolta hallinnolta ja verotukselta. Toisin sanoen yksilön kannalta paras valtio on se, jossa hän on vapaa toteuttamaan näkemystään elämästä, ja jossa elinkustannuksien ja palkan välinen erotus on suurin, ja jossa pääomasi on varmasti turvattu, ja jossa muut sosiaaliset aspektit kuten yhteisöllisyys, koulutus, epidemioiden hoito ja niin edelleen ovat parhaimmalla tolalla.

Tätä kysymystä ei voi ratkaista millään yksinkertaisella superoikeistolaisella yövartijavaltiolla, mutta sitä ei myöskään voi ratkaista kommunismilla tai identiteettipolitiikallakaan. Se vaatii tehtävämääritetyn valtion, joka on kansalaistensa kesken selvä yhteiskuntasopimus siitä, mihin yhteisvastuu ulottuu ja mihin se ei ulotu.

Toisin sanoen, että demokratialla ei olisi edes kykyä päättää, että ostamme kaikille lavallisen Oreo-keksejä vuosittain, koska se olisi niin turhaa, että se olisi perustuslaillisesti väärin tuhlata yhteisön varoja, jotka ovat verotettu yksittäisiltä yksilöiltä, tällaiseen hankkeeseen, vaikka yli 50% kansasta niin jostain syystä haluaisikin.

Yksilöllä pitää siis olla oikeuksia, vaikka demokratia onkin käynnissä. Jos tämä ei toteudu, niin käytännössä maanomistuskin menettää merkityksensä, koska maanomistus voidaan vain äänestää pois yksilöiltä, jos heistä ei pidetä. Tämänkaltainen kommunistinen kokeilu on aina romahtanut, koska yksilö ei voi toimia selväjärkisesti tai suunnitelmallisesti sellaisessa ympäristössä, eikä siten yhteiskuntakaan.

Me nähdään näistä isoista valtioista: Kiinasta, Venäjästä, USA:sta, Intiasta ja vähän EU:stakin, että yksittäisillä äänestäjillä on hyvin vähän merkitystä järjestelmän sisällä, ja yksilön rooliksi jää lähinnä maksumiehenä oleminen kaikelle sille turhalle säätämiselle, jota ne yksilöt eivät ole tilanneet, vaikka samaan aikaan peruspalvelut toimisivat huonosti tai ei ollenkaan, ja verotus on silti niin ankaraa, että yksilö ei pysty työllä rikastumaan.

Parhaimmat maat asua ovat aina niitä pienimpiä kansallisvaltioita kuten Sveitsi, Suomi, Islanti, Tanska, Norja, Viro ja niin edelleen. Eli maat, jotka keikkuvat monien koulutuksen, taloudellisen vapauden ja muiden indeksien kärjessä.

Koska Viro ja Norjakin ovat NATO:ssa, voin kannattaa myös NATO:a. En tiedä mikä olisi sellainen maailmantilanne, että Viro ja Norja ovat sodassa, mutta Suomi olisi turvassa ja katselisi vain hymyillen vierestä. Itse asiassa toisinpäin on paljon todennäköisempää, jos emme ole NATO:ssa.

Ymmärrän silti liittoutumattomuuden hyödyn, mutta jos aiomme pysyä liittoumattomana, niin meidän täytyy toden teolla keskittyä enemmän siihen, millaista aseistusta meillä on. Esimerkiksi maamiinat, hävittäjien päivitys ja yli 300 km kantomatkan ohjukset tulisi olla ostoslistalla, ja mieluusti paljon muutakin. Vapaus maksaa, mutta se on parempi maksaa, ja olla koskaan käyttämättä niitä työkaluja, kuin ei maksaa, ja joutua käyttämään huonoja työkaluja, jotka toinen on laskelmoinut voittavansa – sellainen heikentää myös reservin moraalia sitoutua puolustamiseen.

Valtion oleelliset tehtävät siis lopulta ovat: puolustus, oikeus, työmarkkinat, pääomamarkkinat, koulutus, terveys, sosiaaliturva ja kaiken näiden hierominen sellaisen pakettiin joka on demokraattinen, vapaa ja mahdollisimman kustannustehokas. Suomi on periaatteessa erittäin hyvä näillä mittareilla, mutta meidän hyvinvointivaltio ulottuu sellaisiinkin asioihin, joita ei oikeastaan tarvitsisi, kuten olen jo aiemmin linjannut.

Miksi sitten valtiot ajautuvat sosialistisiin kokeiluihin, liittovaltioihin, tuhlaukseen, miksi eivät kaikki ole vain kuin Sveitsi?

Tämä on erittäin tärkeä kysymys, johon jokaisen tulisi miettiä vastaus. Se on se ongelma: kukaan ei mieti yhteiskunnallisia asioita, kuten kunnon kansalaisen käytännössä pitäisi. Ihmiset äänestävät sellaisilla periaatteilla kuten:

“En voi äänestää tuota, koska se ei voi voittaa, äänestän tuota joka voittaa, mutta jota vihaan.”

“Minä äänestin sitä puoluetta, jossa on se ihana tyttö mainoksissa! Vai oliko se Trivago?”

“Olen äänestänyt SDP:tä yli 60 vuotta. Sosialismi on ennennäkemätön rikastumisen mahdollisuus.”

“Näin tämän henkilön bussin kyljessä ja kauppakeskuksen roskakorissa, äänestän tätä!”

“En äänestä, koska äänestämällä ei voi vaikuttaa.”

Yleisessä äänioikeudessa kaikki saavat äänestää, myös sakeimmatkin meistä. Tätä puolustetaan henkeen ja vereen asti, mutta äänestäjäkunnan keskisakeudella on hintansa. Demokratiahan tuottaa aggregaattipäätöksen perustuen meidän aktiivisen äänestäjäkunnan keskisakeuteen.

Kun olet mukana tässä valtiossa, niin sinä sitoudut siihen päätökseen, jota meidän keskimääräinen sakeus tuottaa. Tämän vuoksi jokainen yksilö on tärkeä ihmisenä, jokaisen kasvatus ja koulutus on tärkeää, ja jokaisen vastuuntuntoisuuden kouliintuminen on tärkeää. Olisi itse asiassa parasta, että asevelvollisuuskin koskisi ennemmin kaikkia, kuin olisi täysin vapaaehtoinen, koska asevelvollisuus edustaa vastuunoton huipentumaa siinä, että ihminen on valmis uhraamaan itsensä. Yleensä omakohtainen hinta pakottaa ajattelemaan myös päätöstensä vaikutusta.

Esimerkiksi kun maamiinat kiellettiin, olisiko ne kielletty, jos allekirjoitusta olisikin pyydetty asepalveluksen käyneeltä presidentiltä? Ihmisen vastuilla, taustoilla, kasvatuksella ja koulutuksella on merkittävä vaikutus hänen kykyyn tehdä päätöksiä, joten keskimääräisen kansalaisen koulutustaso, mutta myös kansalaisen henkilökohtainen vastuun taso, pitää pitää korkeana, jotta yleisen äänioikeuden demokratia voi toimia hyvin.

Tämän vuoksi myös maahanmuutossa on oleellista painottaa ihmisten vastuuntuntoisuuden ja muita laadun mittareita, sillä jos ja kun uusia ihmisiä liittyy äänestäjäkuntaan ja hyvinvointivaltion osuuskuntaan, me saamme samalla joko vastuullisen päättäjän ja hyvinvointivaltiolle nettovoitollisen henkilön, tai me saamme vastuuttoman päättäjän ja hyvinvointivaltiolle nettotappiollisen ihmisen. Ja nämä ovat erittäin tärkeitä asioita, koska demokratia ja hyvinvointivaltio elää ja kuolee sen mukaan, kuinka hyviä päätöksiä se pystyy tekemään.

Jos suurin osa ihmisistä on vastuullisia ja viisaita, päätökset ovat hyviä ja valtio toimii. Jos ihmiset muuttuvat edes riittävältä määrin vastuuttomiksi, tyhmiksi tai muuten välinpitämättömiksi valtionsa kohtalosta, niin tälle kehittyvä vastavoima on se viimeinen viisauden ja vastuullisuuden ryhmittymä, joka voi myös yhteistuumin päättää, että he eivät halua enää sitoutua tähän maahan ja sen keskisakeuden tuottamaan aggregaattipäätökseen, koska se ei ole enää heidän etujen mukaista, turvallista tai edusta kestävää yhteiskuntaa. Esimerkiksi rapistuvassa Rooman valtakunnassa, korkeiden verojen runtelemat maanomistajat jättivät peltonsa viljelemättä ja lähtivät vain pois. Ei tarvitse maksaa, jos et tee mitään töitäkään.

Joskus on parempi antaa vallitsevan järjestelmän kaatua, ja rakentaa uusi tilalle. Me emme onneksi ole tässä pisteessä vielä, mutta se on hyvä pitää mielessä, kun ehdotetaan EU:n yhteisiä lainatakauksia, lisää rahaa turhiin hankkeisiin, tai ilmaisia passeja kaikille, jotka sattuvat kompuroimaan rajan yli.

Jotta asia on konkreettisempi. Kuvittele maa, jonka asukkaat ovat 90% kreationistisia kommunisteja, jotka eivät halua tehdä mitään työtä, mutta haluavat määrittää miten sinä elät elämääsi. Loput 10% asukkaista ovat pohjoismaalaisittain ajateltuna normaaleja, tiedehenkisiä, vastuullisia, kilttejä ja ahkeria yksilöitä, jotka haluavat vain elää rauhassa ja rakentaa kestävää yhteiskuntaa, ja yllättävän paljon rantasaunoja.

No, ovatko nämä 10% viisaita vai tyhmiä, jos he jäävät yhteiskuntaan ja sitoutuvat sen yhteiskunnan demokraattisiin päätöksiin? Kovin viisastahan se ei ole. He eivät voi voittaa, he voivat vain hävitä. Siksi kansakunnan moraalinen ja koulutuksellinen pohja on niin ratkaiseva tekijä kansakunnan menestykselle. Voimmekin nähdä, että monet hyvin sosialistiset tai teologiset yhteiskunnat ovat hyvin huonosti menestyviä, ja kaikki hyvinvoinnin indeksit ja mittarit ovat niissä paljon huonompia kuin esimerkiksi pohjoismaissa.

Me voimme jo nähdä miten fiksut ihmiset muuttavat pois ongelmallisista maista johonkin paikalliseen Sveitsiin tai Australiaan, ja rakentavat sinne yhteiskunnan, joka on vain kaikin puolin parempi ja järkevämpi asukkailleen ja työntekijöilleen, kuin se yhteiskunta, mistä he lähtivät. Tässä ei ole periaatteessa mitään väärää, mutta se on aina lohdutonta, jos ihmiset joutuvat jättämään kotimaansa esimerkiksi kommunismin takia, kuten vaikka Etelä-Afrikassa tai Venezuelassa. Ajatelkaa nyt missä nekin maat olisivat, jos ne olisivat määritelleet valtionsa tarkoituksen ja tehtävät ennakkoon, ja pyrkineet tasapainoittamaan pääomaluokat ja työmarkkinat. Nehän voisi olla kuten vaikka… Norja. Mutta ei, kun se vaatii, että ei voi vaatia toisia tekemään työtä merkityksettömien asioiden tähden. Ja miten selität sen vasemmistolaiselle?

Eikä sillä, olisi hyvin vaikea kartoittaa näistä kirjoituksistani olenko vasemmalla vai oikealla, liberaali vai autoritääri. Jos kysyisin vasemmistolaiselta, olisin oikeistolainen. Jos kysyisin oikeistolaiselta, niin olisin pahin kommunisti tukiessani hyvinvointivaltiota. Jos kysyisin liberaalilta, niin olisin autoritääri, koska mieluusti vaatisin yhteiskuntavastuuta mm. maanpuolustuksen saralla vastineeksi kansalaisuudesta ja äänioikeudesta. Jos kysyisin konservatiivilta, niin olisin likainen hippi ja liberaali, koska en rajoittaisi ihmisten elämän vapautta mihinkään kristilliseen gaussin jakaumaan, koska minua ei kiinnosta ihmisten yksityiselämä. Jos taas esittäisin poliittista keskustaa, niin olisin liian radikaali sinne, koska en haluaisi tukea jotain palloareenoita ja teattereita ja kulkea Suomi-paita päällä aamukuudelta puhumassa kestävyysvajeesta.

Ilmeisesti oma poliittinen pisteeni on aika oikealla, mutta vähän alempana liberaalin puolella enemmän kuin autoritäärin. 

Tähän päättyy osio 1.

Mutta sitten kevyempää asiaa, ihan vaaliohjelmani mukaisia parannuksia.

Pääoman tasa-arvo
Pääoman tasa-arvo tarkoittaa, että verotus ei ohjaa sitä, missä muodossa haluat pääomaa omistaa. Se vapauttaa sinut hahmottamaan, että asuminen tai liikenne on kustannus, ja voit tehdä sijoituspäätöksesi näistä erillisenä, hajautettuna portfoliona. Tällä hetkellä näin toimiessa verokuorma on suurempi.

Asuminen on kallista

Ihmiset jumittuvat Suomessa asuntojensa kanssa väärille paikkakunnille, sitoutuvat liian suuriin asuntovelkoihin, kärsivät asuntotappioita lamassa, työttömyydessä, avioeroissa, välittäjämaksuissa, varainsiirtoveroissa, riitelevät taloyhtiöissä, eivät saa myytyä ongelmallista asuntoa, ja koko elämän suurin sijoitus on yhdessä kaupungissa, yhdessä kaupunginosassa, yhdessä taloyhtiössä, joka voi juuri olla se epäonninen.

Rationaalisen ihmisen pitää kysyä, miksi suomalaiset työlliset, joilla on yhtään epävarmuutta työstään, parisuhteestaan, paikkakunnastaan tai mistään muustakaan, ei vain asu vuokralla, ja asu aina oikeassa paikassa, oikean hintaisessa ja oikean kokoisessa asunnossa? No koska vuokra on liian kallis, ja se johtuu verotuksen näkymättömästä kädestä. Omistusasunnon saa myydä verovapaasti, ja korkomenot voi osittain vähentää verotuksesta. Vuokrassa et voi vähentää mitään.

Vuokratessasi asunnon hintaan 1000 euroa, olettaen noin 200 euron vastikkeen, vuokravoiton määrä on 800 euroa, josta 30% on vuokravoittoveroa eli 240 euroa. Myös vastikkeen sisällä on kiinteistövero, luonnollisesti. Koko 1000 euron vuokra pitää maksaa verollisin tuloin, jotka tienataan progressiivisen verotusjärjestelmän alla. Sinun on käytännössä tienattava jopa 1400 euroa maksaaksesi 1000 euroa todellista vuokraa.

Jos taas omistat sen asunnon, maksat vain 200 euroa vastiketta, johon et tarvitse edes 300 euroa tuloja kuussa maksaaksesi sen. Säästösi omistamalla tällainen, vaikka noin 250 tuhannen euron asunto, on siis noin 1100 euroa kuukaudessa, eli 13200 euroa vuodessa, mikä on aika suuri summa säästöä, jonka saat varmuudella suhteessa osakkeisiin tai muihin sijoituksiin. Tästä säästöstä ei tietenkään makseta veroa, koska se ei näy tilillä kassavirtana. Eikä siitä pitäisikään maksaa veroa.

Jotta vuokra-asuminen kannattaisi korkeaveroisessa ympäristössä, niin meidän pitäisi tehdä vuokra-asumisesta noin 200 euron omavastuun jälkeisen osuuden osalta verovähennyskelpoista. Verovähennyskelpoisuus voisi koskea palkkatuloja, tai sitten voisi koskea vain pääomatuloja pitääksemme tilanteen tasalla omistusasumiseen, jossa pitää oikeasti sijoittaa jotain, saadakseen hyötyä. Voisimme luoda virtuaalisen asunnon konseptin.

Virtuaalisessa asunnossa omistat osakkeita esimerkiksi asuntoyhtiöstä kuten Kojamo, tai muusta yrityksestä, saat osinkoa, ja maksat osingolla vuokrasi. Voit asua missä vain Suomessa vuokralla ikinä myymättä osakettakaan. Sinun ei tarvitse koskaan ottaa asuntolainaa, vaan voit kerryttää varallisuutta hitaasti.

Jos osinkoveroa ei tarvitse maksaa vuokran alittavalta osingon määrältä, niin tästä voisi muodostua todellinen vaihtoehto oman asunnon omistamiselle. Tällä hetkellä osinkovero yhdessä vuokrassa jo olevien verojen kanssa tekee tästä niin kallista, että se ei juurikaan ole kannattavaa. Silti niin toimitaan varmasti, koska vapaus ja sitoutumattomuus on itsessään arvo. Kukaan ei ole koskaan jäänyt homeloukkuun vuokra-asunnossa.

Vuokra-asumisessa on myös se hieno puoli, että vuokra-asujat toivovat parempaa laatua, halvempaa hintaa, parempaa sijaintia ja niin edelleen. Jos enemmistö on vuokraajia, asumisen hinta laskee, koska asumista kilpailutetaan kuten kännykkäliittymää, eikä kukaan toivo asuntojen hintojen nousua, vaan ainoastaan vuokrien laskua. Tämä antaa markkinavoimille insentiivin kehittää tehokkaampia tapoja rakentaa, kunhan kaupungin kaavoitus ei estä rakentamista, kuten se nykyään useasti tosin estää.

Vuokran pitäisi myös siksi olla verovähennyskelpoista, sillä myös työmatkavähennykset ovat verovähennyskelpoisia. Jos oikeasti välität ympäristöstä, niin kumpi on tärkeämpää: tukea halpaa omistusasumista kaukana keskustasta, ja sitten autoilua sieltä keskustaan, vai tukea suoraan sitä kustannusta, että asuu keskustassa ja kävelee töihin?

Yrityksistähän me tiedämme, että ne usein vuokraavat toimitilansa ja liisaavat autonsa, koska molemmat he voivat vähentää tuloksestaan. Lisäksi yritys ei halua sitoutua itse toimitilaan, koska se ei ole sen ydintoimialaa, ja yrityksen asiakasvirran tyrehtyessä toimitila voisi olla odottamaton ongelma. Eihän yksilönkään ydintoimialaa ole omistaa koti, vaan harjoittaa ammattiaan. Mutta yksityishenkilö ei voi vähentää vuokraa ja elinkulujaan tuloksestaan. Tämän vuoksi yksityishenkilöt pyrkivät omistamaan asuntonsa ja autonsa, ei käyttämään asumista ja liikennettä palveluna. Tähän pitäisi saada vaihtoehto, eli myös autojen leasingin ALV pitäisi poistaa.

Kun yksityishenkilöt saavat samat mahdollisuudet vähentää kuluja tuloksestaan kuten yritykset, niin näemme, että yksityishenkilöt voivat tehdä viisaampia ja joustavampia ratkaisuja elämässään. Työvoima liikkuu työn perässä, ihmisillä ei ole homeloukkuja, eikä hallituksen tarvitse puhua mistään purkutuista vanhoille omakotitaloille metsissä. Uusi sukupolvi voi kilpailuttaa asumisensa vähän kuin he kilpailuttaisivat muutkin asiansa, ja markkinat vastaavat tähän kysyntään sitten ajallaan.

Sosiaaliturva ja verotus

Sosiaaliturvaksi kannatan yksinkertaista, likimain 500 euron perustuloa ja noin 45% tasaveroa. Tämä muodostaa luonnollisen progression, jossa kokonaisveroksi palkkatuloista muodostuu mitä tahansa 0-45% riippuen paljonko tienaa. Eli kun tienaa 2000 euroa, jolloin saa 1100+500 eli 1600 itselleen, niin se on 20% kokonaisvero palkasta. Veroprosentti olisi pienempikin, jos riittäviä leikkauksia budjettimme turhimpiin asioihin voidaan tehdä. Tässä veroprosentissa on vielä kakofoninen tuhlaus valtion puolelta oletettuna sisään.

Tällaisen pienen perustulon rinnalla pitäisi olla perustili, joka on lainapohjainen tuki, jota voi nostaa tietyn verran ilman harkintaa, ja joka peritään veroissa erillisellä korotetulla prosentilla takaisin, eikä siis aiheuta ulosottoa ja perintää.

Tämän jälkeen viimeinen tuki olisi harkinnavarainen tuki, kuten se nykyään tunnetaan, ja jossa kompataan ihmisen varallisuus läpi. Mikään ei olisi tässä pyhää, ei edes asunnot, kuten ne nyt on.

Eläkemaksut voidaan tehdä pakolliseksi vain kansaneläkkeeseen asti. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan poisto olisi myös mahdollista, mutta on tunnustettava sen vaikutus korkeaveroisessa ympäristössä siihen, että yksilö ei voi tienata kovin paljon vuodessa verotuksen alla, joten kun syklisellä alalla tulee työttömyyttä, on ymmärrettävää kompensoida aiempien vuosien ankarasti verotettua palkkaa huonompina vuosina, tai sitten pudottaa ansiotulovero niin alas, että on perusteltua olettaa käyttävänsä huonojen aikojen yli omia säästöjään. Joka tapauksessa, leikkauksista riippuen tuo 45% veroaste saattaisi jopa pudota, mutta se vaatisi tarkkoja lukuja ja laskemista.

Jos näitä järjestelmiä ei saada, niin haluaisin nähdä edes vuokran verovähennyskelpoisuuden osinkotuloista. Eri pääomaluokkia ei saa kohdella eri tavalla, vaan pitää olla oikeus valita mitä pääoman luokkia haluaa elämäänsä, ja antaa ihmisille joustavuutta.

Lisäksi pääomatuloverotus pitää yhtenäistää tähän 45% verokantaan, mutta osakkeet, jotka olisivat arvo-osuustilillä, eivät maksaisi veroa osingoistaan tai myynneistään ennen kuin ne oikeasti lunastetaan sieltä käyttöön. Eli kaikille pitää sallia verovapaa eläkesäästäminen aivan kuten eläkejärjestelmämme tekee meidän puolesta nyt.

Resurssien ja kulutuksen verotus

Verotuksessa pitäisi suosia maltillisesti enemmän maapohjaverotusta, polttoaine- ja energiaverotusta, kaivannaisverotusta, sähköverotusta, vesiverotusta ja muita selkeitä resurssiveroja, joita ei voi kiertää, ja jotka ulkomaalainen yhtiökin joutuu väkisin maksamaan toiminnastaan, toisin kuin esimerkiksi yhteisöveroa, josta voi luistaa. Resurssien suora verotus on lopulta ainut tapa, jolla voimme oikeasti vähentää kulutusta tasapuolisesti, jos siis olemme kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta.

Yleinen perustelu tuloverotukselle pääasiallisena veromuotona on se, että muuten kulutuksen verot osuvat pahiten köyhimpiin. Kaikki tilastot näyttävät, että rikkaimmat ihmiset käyttävät suhteessa eniten energiaa ja euroja, joten kulutuksen verottaminen ei olekaan regressiivistä kuten on ajateltu. Sen sijaan kiinteäsummaiset verot kuten ajoneuvovero ja mediamaksu ovat puhtaita regressiivisiä maksuja, koska sekä rikas että köyhä maksavat ne samana summana. Mutta jos köyhä ajaa Yariksella 5l/100km ja rikas ajaa maasturilla 10l/100km, ja sen päälle lentää etelään pari kertaa vuodessa, niin ei tule yllätyksenä, että rikkaat käyttävät enemmän resursseja. He myös asuvat isommissa asunnoissa, ja maksavat enemmän kiinteistöveroja joka tapauksessa.

Resurssien verottaminen tarkoittaa sitä, että askeettisin mies maksaa vähiten veroa. Hän myös kuluttaa vähiten ympäristöä, joten asia on kunnossa.

Koulutus ja työ

Valtion tulee keskittää koulutus aloihin, joilla on alhainen työttömyys ja hyvät palkat, ja vähentää koulutuspaikkoja niiltä aloilta, missä töitä ei ole, tai jättää ne kokonaan yksityisten koulutettaviksi maksullisiksi ohjelmiksi.

Työmarkkinoiden pitää mahdollistaa hinnalla kilpailu silloin, kun työttömyys on suurta. Nuorten on kyettävä lukemaan alalle jossa on hyvä palkka, ja tarjoamaan sen alan töitä alemmalla palkalla ja saamaan työ, varsinkin, jos kyse on julkisesta palvelusta, johon käytetään paljon verovaroja, jolloin ylihinnan maksaminen tulee kalliiksi, varsinkin jos halukkaita työttömiä alalle löytyisi. Työn laatua pitää silti odottaa, mutta ammattiliitot ja lakot eivät saa estää työntekoa ja palkkaamista, jos halukkaita tekijöitä on.

Tässä: AY-liikkeet elävät edelleen markka-aikaa, jolloin oli aina alle 3% työttömyys, ja tapa nostaa palkkoja oli devalvoida markkaa, jolloin markkapalkkaa voitiin nostaa vientituotteen hinnan kärsimättä. Mutta sama toimintamalli ei toimi eurossa, ja ei varsinkaan, kun työttömyys on yli 6% tai jopa 20% tietyissä ikäluokissa. Ammattiliitto toimii siis vastuuttomasti lakkoillessaan nykytilanteessa. Olemme valinneet euron, vaikka eduskunta tai kansa ei siitä äänestänytkään, niin silti olemme eurossa, ja meidän on nyt vain elettävä sen kanssa. Tietysti olen avoin puhumaan rahareformista, rinnakkaisvaluutoista ja muista konsepteista.

Koska koulutusta ei kannata tehdä liikaa aloille, joilla on valmiiksi paljon tarjontaa ja matala palkka, niin myös maahanmuuttavia ihmisiä pitäisi vähän valikoida sen mukaan, kuinka korkeapalkkaiselle alalle he ovat tulossa. Matalapalkkaiset alat eivät kaipaa yhtään enempää hintakilpailua palkoissa mitä siellä tavallaan on jo. Jos maahan tulee paljon lisää matalapalkkaisten alojen tekijöitä, niin se vesittää nykyisten matalapalkkaisten työntekijöiden kykyä nostaa palkkaansa, ja samaan aikaan työttömien matalapalkkaisten määrä kasvaa, mikä kuormittaa hyvinvointivaltiota. Paino pitää siis olla sama kuin koulutuksessakin, eli kalleimman työn tekijöitä ensin, jotta niistä saadaan hinta pois, ja elävä työmarkkina joka alalle. Ilmeisesti maahanmuutossa näin toimitaankin nykyään, mutta koulutuksen osalta voisi olla jotain parantamisen varaa tietyillä aloilla, joilla tekijöistä on pulaa.

Yksityisiä yrityksiä ei pidä kuormittaa sukupuolikiintiöin, äitiysmaksuin tai muilla yhteiskunnallisilla vastuilla, jotka selvästi kuuluvat valtion omaan määrittelyyn hyvinvointivaltiosta, ja yleisestä verokassasta maksettaviksi. Mitä lähempänä yritykset ovat sitä, että he maksavat palkkaa tehdyistä tunneista, eivätkä mistään muusta säätämisestä, niin sitä parempi se on loppuasiakkaallekin, ja sitä helpommin uusi, kokematon ihminen saa työpaikan, koska työnantajaa ei pelota palkata ketään sellaisin ehdoin.

Ilmastonmuutos ja ympäristö

Totta kai kannatan ydinvoimaa, raitiotieliikennettä, tiivistä kaupunkirakennetta, pyöräilyä ja kävelyä töihin, jota teen itsekin, kannatan asketismia, vähempiä työtunteja, kiitollisuutta pienistä asioista ja paikallismatkailua. Kaikki politiikkani tähtää siihen, että et maksa turhasta, että sinulla on aito kyky tehdä verotehokas päätös asua vuokralla lähellä töitäsi, ja että voit muuttaa työn perässä sen sijaan, että ajat pitkiä matkoja. Vuokralla asuisit aina elämäntilannettasi vastaavassa asuntokoossa, saisit joka päivä hyötyliikuntaa työmatkasta, säästöjä, ja lopulta eläköityisit nopeammin ja hiilijalanjälkesi olisi kaikinpuolin pienempi, kuin ok-talossa kahden auton ja koiran kombinaatissa asuva perhe, jossa kaksi ihmistä tekee täyttä päivää 70-vuotiaaksi asti, ja silti on tili aina tyhjä, koska joka vuosi käydään ulkomailla. Sellainen ei minua kiinnosta, tai sen subventointi.

Ja kuten linjasin resurssiverojen painotusta tuloverojen sijaan, niin se tarkoittaisi juuri sitä, että askeettisin mies maksaa vähiten veroja. Tällöin luonnonsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta tapahtuu automaattisesti vain sanomalla kaikille asioille ’kiitos ei’ – samalla säästät sekä rahaa, työntekoa, että luontoa. Mikään ei voisi olla kapitalistille helpompaa ja nautinnollisempaa päättää.

Se kulutus, jota valtio ei pakota meille, pitää silloin itse valita ja maksaa. Jos tämä koskee esimerkiksi mediamaksua, niin YLE:llä on silloin vain vähemmän toimittajia, jotka eivät sitten lennä lomille toimittajanpalkoillaan. Jos tämä koskee puoluetukia, ja et lähetä manuaalisesti jäsenmaksujakaan paitsi sille puolueelle kuin haluat, niin silloin ne muut puolueet jäävät ilman sinun tukeasi, ja jälleen, heidän puheenjohtajansa tai sihteerinsä, joutuvat skippaamaan lomalentoja tai muuta kulutusta.

Eli kun voit itse hallita mitä turhia palveluita ja asioita ostat, niin voit myös hallita paljonko haluat kuluttaa, ja voit hallita paljonko haluat tehdä työtä ja aiheuttaa päästöjä. Vähemmän puita on kaadettava vuosittain, jos verotaakkasi on kevyempi. Voit silti tehdä samat työt ja saada vain enemmän rahaa, mutta olet itse vastuussa siitä, mihin rahasi käytät. Päätös todella tulee aidosti sinun – eli työntekijän – käsiin.

Mutta kokonaisuutena maailmassa, Suomen vaikutus ilmastoon on 0.1% maailman päästöistä. Vaikka koko Suomi katoaisi, maailman tilanne on edelleen 99.9% sama, käytännössä identtinen tilanne. Suomen päästöt eivät ole kasvaneet enää pitkään aikaan, mutta Kiinan ja Intian ovat.

Jos koko maailma olisi Suomea, Suomen väkitiheydellä, meitä olisi 2.2 miljardia ihmistä maapallolla, ja maailman päästöt olisivat 65% nykyisistä.

Jos koko maailma olisi Intiaa, Intian väkitiheydellä, meitä olisi 55 miljardia ihmistä maapallolla, ja maailman päästöt olisivat 270% nykyisistä. Tällöin Suomen maankamaralla asuisi reilu 100 miljoonaa ihmistä.

Mitä tämä kertoo  Suomen roolista ilmastonmuutoksessa on yksinkertaista: sitä ei ole, se ei ole meidän aiheuttamaa, ja ongelmat ovat jossain ihan muualla holtittomassa väestönkasvussa ja saastuttamisessa siinä määrin, että osassa kaupunkeja maailmassa ei voi edes hengittää. Sokea reettakin näkee tai haistaa, että Suomi ei ole tällainen maa, joten meidän ei tarvitse nyt potea huonoa omaatuntoa tai sykkiä hulluna ilmastonmuutoksen estämiseksi, koska me emme vaan voi mitään. Me olemme jo näyttäneet esimerkkiä pitkään koko maailmalle.

Jokuhan voisi tietysti esittää kysymyksen, että mitä jos pudottaisimme häivepommittajalla Pentti Linkolan kirjoja Delhin savusumuun vuoden ajan, niin rupeisivatko intialaiset työntekijät lukemaan Linkolaa ja vaatimaan muutoksia Intian tilanteeseen? Minulla on kuitenkin hyvin vahva epäilys, että muuta maailmaa ei kiinnosta Linkolamainen filosofia pätkääkään. Kiinalainen hiilikaivosmies tai puoluepäättäjä ei mieti tällaisia asioita, vaikka se tuotaisiin joulupaketissa eteensä. Mutta jopa tämä idea voisi olla tehokkaampi ratkaisu kuin suomalaisen 0.1% päästömäärän osaoptimointi. Meillä ei ole siis efektiivistä voimaa tehdä muutosta suorilta käsin, mutta meillä on kulttuuria ja tietoa jaettavaksi.

Joten ilmastonmuutosta tärkeämpää meille on suojella paikallisympäristöä ja pitää varamme niiltä kriiseiltä, mitä tästä kaikesta voi syntyä. Meidän ei tarvitse auttaa, maksaa, hyväksyä tai tehdä yhtään mitään ennen kuin nämä mittarit näyttävät, että me olemme se ylikansoitettu maa, ja meidän maa monistettuna koko maailmaan olisi pahempi kuin muu maailma.

Monihan sanoo, että näin jo olisi, jos lasketaan per capita, eli per nuppi. Mutta niin ei kuulu laskea. Suomi on hyvinvointivaltio, jossa jokainen ihminen on tärkeä, koulutettu ja lukutaitoinen. Meidän valitsema yhteiskunnallinen malli on laatu ennen määrää, ja meillä on oikeus tehdä tällainen filosofinen valinta. Jos vertailet Intiaan vaikkapa, niin lukutaitoprosentti on siellä alhaisempi. Suomessa ei sallittaisi edes sellaista elintasoa, sillä me emme edes salli niitä edullisia moottorikulkuneuvoja teillämme, joita Intiassa sallitaan. Itsehän voisin nämä sallia, koska se parantaisi meidän polttoainetaloutta ja vähentäisi päästöjä, koska keskimääräisen intialaisen päästö on pienempi kuitenkin kuin suomalaisen.

Eli meidän pitää löytää ne elementit muista kulttuureista, joita me voidaan käyttää parantaaksemme päästöjämme, mutta me emme voi verrata meidän hyvinvointivaltion mallia sellaiseen maahan, jossa samaa mallia ei ole koskaan ollut käytössä.

Siksi näitä pitää verrata per neliökilometri sivilisaatiota. Neliökilometrejä maa ei myöskään voi taikoa lisää. Päästöjen mittaaminen per henkilö on huono laskentatapa, koska aina voit laajentaa populaatiota, ja päästää sitten enemmän. Tilanne vain pahenee näin mittaamalla, koska per capita mittaamisella saadaan ihan mitkä luvut sä haluat siihen paperiin, jos väestönkasvua vaan tehostetaan.

Neliökilometreillä mittaaminen paljastaa myös päästöjen todellisen lähteen: kaikki suurkaupungit.

Kaupunkiarkkitehtuuri ja taide

Kuten mainitsin, Suomella on kulttuuria ja tietoa. Erittäin tärkeä kysymys on, mistä ne tulee? Ovatko ne sosialistisen hyvinvointiyhteiskunnan aikaansaamia, vai ovatko ne vahvojen yksilöiden tuotosta? Jos me mietitään Pentti Linkolaakin, siinä on mies, joka kutsumuksestaan on kirjoittanut teoksensa, ja muuten vain kalastaa. Hän kalastaa, koska oikea, elannon vuoksi tehtävä työ antaa sinulle näkemystä tehdä sinun Suurta Työtä, eli omaa harkinnanvaraisen näkemyksen kaltaista työtä, josta kukaan ei maksa mitään. Myös esimerkiksi Väinö Linna teki töitä karstaajana. Taide ja kulttuuri ei siis automaattisesti tarkoita, että pitää olla suuria tukia ja sosialistisia rakenteita sen ympärillä.

Sellainen työ, jota taitelija lähtee tekemään itsenäisesti, ja josta alussa ei kukaan ole valmis maksamaan mitään, on juuri sitä taidetta. Periaattessa me kaikki olemme mahdollisia taitelijoita. Jokaisen päässä on varmaan jokin idea, mikä ei vain ole lähtenyt vielä liikkeelle.

Miten tämä liittyy arkkitehtuuriin on, että kun me katsotaan historiallisiamme kaupunkejamme, niin vanhat tehtaat ovat usein kauniimpia kuin meidän nykyiset elementtitalot, joissa me asutaan. Ennen siis panostettiin enemmän tehtaidenkin ulkonäköön kuin nykyään asuntojemme ulkonäköön. Miksiköhän aikanaan tehdas tehtiin kauniiseen rakennukseen, kun sille ei ollut tarvetta? Oliko tämä sosialistinen hanke? Todennäköisesti ei. Kauneus ei tule sosialismista, kauneutta ei voi pakottaa veroilla, ideologioilla tai järjestelmillä, vaan se tulee yksilöstä itsestään. Sosialismia on Tammelan ja Hervannan betonielementtitalot, jos niille jonkun referenssin haluaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei sosialistinen ja jäykkä järjestelmä pysty joskus tekemään kaunista ympäristöä. Se tuntuu vain olevan vaikeampaa, jos taiteilijalla ei ole budjetin tai kaavoituksen takia vapautta toteuttaa itseään. Yksilön näkemys vaatii vapautta.

Kun katsot vanhoja tehdasalueita, ne ovat aina nimetty jonkun suuren porvarisuvun mukaan kuten Frenckell, Finlayson, Klingendahl yms., eli käytännössä aikansa paikallinen Elon Musk. Yhteiskunnan tehtäväksi jää kysyä, että miten tällaisia yksilöitä tulee lisää?

Sillä on selvää, että arkkitehtuuri ja taide voidaan komissioida vain vauraiden ja näkemyksellisten yksilöiden kautta. Pelkkä vauraus ei riitä, pitää olla molemmat. Jos järjestelmä perustuu pärstäkertoimeen, nepotismiin, yritystukiin, mutta markkinaympäristö on muuten korkeaveroinen, rajoittunut ja tukee huonosti yksilöllisyyttä, niin me näemme kaksi oiretta:

1. Uusia vauraita yksilöitä, joilla on oikeasti näkemystä, ei pysty ilmestymään
2. Vanha raha kerääntyy, korruptoi, ja vääristää sekä politiikkaa, että menestymisen kriteerejä

Todellisesti vapaassa yhteiskunnassa asioiden hyvyys määrittyy asioiden hyvyydellä itsessään, ja markkinat huolehtivat palkitsemisjärjestelmästä. Kommunistisessa järjestelmässä on merkitystä identiteetillä, suhteilla ja muilla asiaan liittymättömillä asioilla, joiden perusteella hanke joko saa tukea ja menestyy, tai sitten ei.

Siksi, jotta voimme parantaa arkkitehtuurin ja taiteen roolia yhteiskunnassamme, meidän on kyettävä fasilitoimaan uusia näkemyksellisiä kavereita, eli antamaan heille riittävän kevyt verotus ansiotuloistaan, että normaali ihminen pystyy oikeasti elämässään toteuttamaan unelmansa. Yhteiskunta ei myöskään saa seistä näiden ihmisten tiellä liikaa kaavoituksen tai muun byrokratian kanssa.

Yhteiskunnan sisäisen toiminnan kustannukset

Valtio ei saa myydä monopoleja, oli ne sitten luonnollisia tai alueellisia. Myöskään kunta ei saisi tällaisia myydä. Monopolien kuten Digitan tai Carunan myynti on niin huono idea, että se pitäisi oikeasti lukea jossain oppikirjassa jo.

Yksityinen ala toimii parhaiten silloin, kun sille voi muodostua kilpailua, ja kun alan luonne on sellainen, että asian kilpailuttaminen on mahdollista. Yksityinen ala lisää palvelua innovoitumaan ja kehittymään, sekä haastaa jatkuvasti toimintamalleja.

On olemassa kuitenkin palveluja, joissa hyötyä innovoinnista ei juuri ole tai se on minimaalista. Tällaisia ovat esimerkiksi pankkipalvelut ja vakuutus, jotka ovat enemmän kirjanpitoa ja onnettomuuskassa. Tästä huolimatta yksityiset palvelut näissä toimivat kilpailun ja sääntelyn takia ihan hyvin, eikä varsinaisesti kansallista optiota tarvita. On kuitenkin olemassa poikkeustapauksia, joissa joku vähäosainen tai koditon ei pysty pitämään tiliä pankissa varojen puutteen takia. Tilinumero on vähän kuin internet, se on osa funktionaalista vapautta tehdä yleensäkään yhtään mitään. Myös poste restante tai joku muu osoite on käytännössä toiminnalliselle kansalaiselle pakollinen. Mutta olettaen, että nämä asiat yksityisinä järjestyvät, asialla ei ole suurta merkitystä.

Oleellista tässä kappaleessa on, että työntekijän toiminta ei veropohjaisesti tai muutenkaan tuota liikaa säännöllistä tuloa ulkomaille esimerkiksi vessaa vetäessä tai televisiota katsoessa. Ongelmaksi se muodostuu, koska jos normaali elämä Suomessa maksaa voittoa muualle, niin työläisen ruohonjuuritasonkustannukset nousevat. Tämän seurauksena AY-liikkeet vaativat lisää palkkaa. Kun vaaditaan lisää palkkaa, vientituotteiden ja palveluiden hinta nousee. Hinnan noustessa suomalaisten saamat tilaukset vähenevät ja työttömyys kasvaa.

Kuvio on varsin yksinkertainen: jos olet sisäisesti tehoton niin terveydessä, asumisessa, liikenteessä, pankkipalveluissa, telepalveluissa, infrassa, verotuksessa ja niin edelleen, niin loppuhinnan maksaa vientiasiakas, tai sitten ei maksa, ja mitään vientiä ei ole. Koska Suomi ei ole resurssiomavarainen maa, tämä olisi kohtalokasta.

Tärkein sisäistys on siis tämä: loppuasiakasta ei kiinnosta se maksatko kirkollisveroa, kallista asuntokuplan asuntolainaa, ajatko autolla pitkää matkaa töihin, onko ruokasi kallista lähikaupassa, verotetaanko sinua liikaa eläkemaksuina ja maailmanpelastamisena ja niin edelleen. Loppuasiakasta kiinnostaa vain ja ainoastaan hänen saamansa tuotteen tai palvelun laatu ja hinta. Sillä kriteerillä sinäkin tilaat palvelusi.

Primäärinen, augmentatiivinen ja sekundäärinen työ

Työelämässä pitää myös huomioida, että kaikki työ ei ole samanarvoista. Me emme voi kaikki tehdä mitä tahansa samaa työtä ja pitää sitä toimivana ideana.

Työ joka maksetaan verovaroilla, esimerkiksi julkiset palvelut, eivät maksa itseänsä veroina takaisin. Et voi nostaa itseäsi niskasta ottamalla velkaa, palkkaamalla sairaanhoitajia, ja sitten verottamalla niitä, ja hokkus pokkus olisit muka tehnyt rahaa. Osa poliitikoista todella uskoo tämän, ja luulevat, että mikä tahansa risusavotta tai nuorisotyö tuo rahaa maahan.

Julkiset palvelut kuten koulutus ja sairaanhoito maksavat itsensä veroissa takaisin epäsuorasti. Ne ovat augmentatiivisia töitä, jotka mahdollistavat muiden työntekijöiden olemassaolon ja työnteon. Vientihän ei voi toimia, jos sinulla ei ole pääomaturvaa, että kukaan sijoittaisi sinun maahan, joten sinulla täytyy olla poliisi ja sen sellaista. Samasta syystä puolustukseen on pakko satsata augmentatiivisena prosessina.

Primäärinen työ pienelle vientimaalle kuten Suomi on vienti, vientipalvelut ja turismi, ja myös kaikki sellainen teollisuus, joka korvaa tuontia, eli ruuantuotanto, omien aseiden ja koneiden valmistus, omien teollisuuden raaka-aineiden valmistus ja niin edelleen. Viennistä saamme oikeaa tuottoa, jolla voimme ostaa niitä aktuaalisia resursseja maahan, mitä me käytämme, koska emme ole resurssiomavaraisia.

Siltä osin kuin olemme resurssiomavaraisia, meillä on primääriteollisuutta, joka voi tehdä esimerkiksi ammuksia tai rautaa. Kuten jokainen Colonization-peliä pelannutkin tajuaa, maan itsenäisyyttä määrittää paljolti se, pystyykö se valmistamaan rautaa, työkaluja, aseita ja hevosia. Ja näihin pääsemiseksi tarvitaan koulutusta ja työvoimaa. Nykyään tietysti hevosilla ei ole samaa painoarvoa, mutta käytännössä sähkö, uraani ja öljy ovat ne talouden moottorit, joilla asioita saadaan aikaiseksi. Ja koska me emme ole täysin omavaraisia näistä oikein mistään, niin meidän tehtäväksi jää tehdä jotain erikoistunutta vientiä, jolla me korvataan se tarve kaupankäynnin kautta. Se, mitä me tehdään, näkyy hyvin Helsingin indeksissä (OMXH25), ja se kannattaa pitää mielessä.

No sitten on sekundäärinen työ. Siihen kuuluu kaikki palvelutyö, joka ei ole varsinaisesti pakollisesti augmentatiivista, mutta kuuluu hyvään elämään yleisesti. Nämä ovat esimerkiksi kahvilat, ravintolat, parturit, sirkukset, teatterit, risteilyalukset ja muu hubahuba elämässä. Ja näissä työllisyys voi vaan elää ja hengittää siitä pahoinvoinnista, mitä vienti ja turismi käytännössä kokevat. Ei ole mahdollista tehdä valtiota siten, että siellä tehtäisiin vain palveluja, koska alkuperäistä euroa tai dollaria näiden palveluiden käyttämiseen löydy, elleivät ne sitten tosiaan tule turismista.

Maailmalla nähdäänkin, että valmistavien vientialojen ostopäällikköindeksit romahtavat aina ennen kuin palvelualojen ostopäällikköindeksit. Samoin teollisuuden työllisyys romahtaa ensin, ja vasta viiveellä romahtavat parturikampaajat ja ravintolat, kun kysyntää palveluille ostovoiman takia ei löydy.

Vienti on siis kriittinen tukipilari kaikelle muulle työllisyydelle, mutta myös koko valtioprosessin maksamiselle. Toisin sanoen, vaikka opettaisimme toisillemme ruotsia, tonkisimme toistemme hampaita ja keittäisimme toisillemme kahvia, niin mikään näistä ei saa venäläistä tankkeria tuomaan öljyä Suomeen, tai espanjalaisia tuomaan meille mandariineja.

No, jos näin on, niin vienti on sitten varmaan kuningas palkoissa? Näin ei kylläkään ole. Augmentatiiviset valtion palvelualat ja hallinto ovat kuninkaita palkassa, mutta myös työvarmuudessa. Vientialojen synkkä puoli on syklinen talous, jonka vuoksi viennissä on työttömyyttä periodisesti 10 vuoden välein parin kolmen vuoden ajaksi, tai pidemmäksikin. Kuten ansiosidonnaisen sosiaaliturvan osalta mainitsin, asia pitää joko huomioida kevyempänä verotuksena vuosiansioissa, tai sitten korkeaveroisessa järjestelmässä pitää olla jokin ansiosidonnaisuus tuessa kompensoimaan sitä riskiä, mitä syklisellä alalla on.

Tarkoitushan ei voi olla, että järjestelmässä kaikki pyrkivät olemaan vakaimmalla positiolla ja korkeimmalla palkalla, vaan töiden haluttavuuden, riskin ja palkitsevuuden pitäisi muodostaa työmarkkinat, jossa työn syklisyydestä johtuva riskisyys palkitaan paremmalla palkalla, ja vakaisiin positioihin olisi enemmän kilpailua halukkaista työntekijöistä, alentaen palkkaa sellaisilla aloilla.

Jos koulutuspaikkoja rajoitetaan, ja aloja suojellaan sääntelyin liikaa, niin työmarkkinakilpailua ei muodostu, jolloin syklisten alojen työn tekeminen muodostuu yhteiskunnassa tyhjäksi arvaksi verrattuna vakaisiin, verovaroin maksettuihin pesteihin, joissa on jatkuvuus turvattu yli markkinasyklin.

Näitä asioita tarkoitan, kun puhun työmarkkinoiden tasapainosta.

Muut asiat ja “yleistä plässytystä”

Muuten asiat ovat aika hyvin, olettaen, että kaikki turhat asiat on leikattu, ja niillä on leikattu verotusta sen minkä voi. Tärkeintähän on, että vapaus palautuu kaikilla rintamilla enemmän yksilölle. Omalle tontille pitää saada rakentaa, kaavoituksen olla vapaampaa, ja sitten noita rakennuslupamaksuja, ajoneuvoveroja, mediamaksuja ja muita turhuuksia pitää vain yksinkertaisesti olla vähemmän.

No tietysti valtion varainhoito: monopoleja ei saa myydä, eli nämä perus Digita, Caruna, Destia yms. niitä ei olisi pitänyt myydä, ja kuntien ei pidä myydä mitään tarpeettomasti myöskään. Valtion pitää omistaa monopolit itse, koska meidän sisäisen toiminnan ei kuulu tuottaa pakollista tai veropohjaista tuottoa ulkomaalaisille toimijoille. Se heikentää meidän kilpailukykyä, koska se on suoraan pois sisäisen toiminnan kustannustehokkuudesta. Tämä ei koske niitä aloja, joilla kilpailua oikeasti muodostuu, jolloin siitä on hyötyä meille.

Muita pieniä asioita on yhteiskunnassa siellä täällä:

Esimerkiksi nyt pyörällä ei saa ajaa pimeässä ilman valoja, jalankulkuväylällä ja kännissä. Itse pitäisin tätä vielä ihan hyväksyttävänä, koska pyörän valosta on patterit usein loppu, ja vaarannan lähinnä itseni jos valo on sammunut. Pyörä on varsin harmiton laite, ja jos vauhti on alle 15 km/h, niin miksi ei pyörää voisi sallia jalankulkuväylällä, koska Segwaykin on siellä sallittu, ja se kulkee 15 km/h? Onko töihin pyöräilevä ihminen, jolla on lampusta patterit loppu, oikeasti sakottamisen arvoinen asia?

Lisäksi täytyy mainita ajoneuvolait. Tuodaan B-kortista AB-kortin oikeus takaisin, sillä olisi hyvä, että ihmiset voisivat käyttää kesäisin moottoripyörää vaihtoehtona työmatka-autoilulle. Lisäksi meidän pitäisi sallia vapaampi autojen rakentaminen, esimerkiksi uuden moottorin laittaminen vanhaan autoon, jolloin sen kulutus alenisi. Pitäisi myös sallia vapaammin tuoda maahan esimerkiksi japanilaisia kevytautoja, eli K-autoja.

Ajokorteista tulee myös mieleen, että pakkoruotsin valinnaisena vaihtoehtona voisi lukiossa tai ammattikoulussa olla ajokortti. Voisimme selvittää, kumpi on käytännössä hyödyllisempää työllistymiselle, ja tärkeämpi taito elämässä. Voihan niitä ruotsinkielen tunteja sitten ostaa yksityisiltä tuhansilla euroilla, jos tarvitsee. Mielenkiintoistahan on, millä periaatteella näitä päätöksiä on aikanaan tehty. Koulutus nyt kaipaisi muutenkin remonttia siinä suhteessa, että se vastaisi elämän tarpeisiin.

Nastarenkaissa voisi olla ostohinnassa 50e haittavero per rengas, jos se saa ihmiset ostamaan enemmän kitkarenkaita, ja vähentää teiden kulumista. Renkaita ei saa missään nimessä rajoittaa alueellisilla rajoituksilla tai vuosimaksuilla. Jos verotuksella halutaan ohjata toimintaa, sen pitää olla maltillista, ja helppo toteuttaa.

Joukkoliikennelippu pitäisi olla verovapaa etu työpaikoilla, sillä keskustan työpaikkojen autopaikat ovat myös verovapaita etuja, mikä saa ihmiset tulemaan autolla töihin. Jos haluamme vähentää ruuhkia, vastaus ei ole heti ruuhkamaksut, vaan ratkaisu on kysyä miksi ihmiset asuvat kaukana ja miksi he ajavat autolla töihin eivätkä käytä bussia. Siksi myös autojen kiinteät vuosimaksut pitää poistaa, koska ne sitouttavat ihmisen autoilemaan, eikä anna järkevää syytä käyttää joukkoliikennettä, koska et voi vähentää bussilipun hinnasta ajoneuvoveroasi.

Eli,

yleisesti ottaen enemmän vapauksia, järkevää yhteisvarojen käyttöä – etkä maksa turhasta

Totta kai kannatan kaikkea sananvapautta, internetin vapautta ja muuta sellaista myös tinkimättömästi, koska olin piraatti. Enkä ole kiinnostunut moralisoimaan ihmisten seksuaalielämää, mutta tietysti se, että kuka maksaa ehkäisyt, lapsettomuushoidot tai sukupuolenkorjausleikkaukset ym. saisi ottaa isompaa yksilön roolia, koska ne eivät ole samalla tavalla pakollisia kuin sepelvaltimotaudin tai katkenneen jalan hoito. Lisäksi pitäisi havahtua siihen, että hammashoidon asiakkaat eivät saa maksuttomasti keraamisia paikkoja, ja myös silmien laserleikkaus pitää maksaa itse. Jos minulta kysytään, niin hyvät hampaat ja näkö on tärkeämpiä kuin se, että joku on odottanut liian vanhaksi ja ei saa lasta, tai pahimmillaan on saanut ‘ilmaisen ehkäisyn’ nuorempana. Toisin sanoen, sinun ruumiillinen kunto nähdä, nostaa, hengittää, syödä jne. pitäisi olla suurempi prioriteetti yhteiskunnan silmissä, kuin sinun viihdeseksuaalisuus, henkilökohtainen jälkikasvun varmistus, tai oman kehon kosmeettinen modifiointi halutunlaiseksi.

Eli, tässä haluaisin tuoda esille sen, mitä ihminen oikeasti tarvitsee edistyäkseen ja tehdäkseen työtä, ja että hänellä on sen jälkeen kyvyt tehdä omat päätöksensä, maksaa ne omilla töillään sillä koulutuksella ja terveydellä, jota on varmasti annettu. 

Vastuun kautta tulee viisaat päätökset, ja sitä kautta aito säästäminen ja eteneminen. Tietyllä tapaa ymmärrän konservatiivit ja perinteiset arvot, ja suosittelen, että me ei-kirkkoon-kuuluvatkin kannatetaan kyllä niitä hyväksi havaittuja arvoja, joita protestanttisuus edustaa.

Kuten alussa sanoin: meillä kaikilla on erilainen elämä, arvot, harrastukset, tavoitteet ja kiinnostukset. Minun tavoite on, että pakollisten asioiden maksamisen jälkeen sinulla on täysi oikeus laittaa kaikki työsi, pelimerkkisi ja nappulat siihen asiaan, minkä sinä koet tärkeäksi.

Kiitokset ajasta.